"Leena Vaahtera ja Antti Salokoski. Suomen suurimman
rocktähden Summer Maplen, ristimänimeltään Suvi Vaahteran, äiti ja
entinen poikaystävä.
Molemmilla heillä on, tahtoivat tai eivät, osansa
Summer Maplen yhä mielikuvituksellisemmaksi kääntyvässä tarinassa.
Sivuosa, kenties - tarinassa jota kumpikaan ei pysty hallitsemaan.
Ja
pystyykö kukaan? Summer Maple itse on nimittäin kadonnut
Afrikan-matkallaan kuin tuhka tuuleen.
Molemmat
omalla tavallaan Leena ja Antti kerivät auki elämäänsä, suhdettaan
rakastamaansa ihmiseen, joka muuttui joksikin toiseksi. Mutta miten
kohdata se, minkä olemus juuri on olla haaveita ja kuvitelmaa, kuulua
kaikille eikä kenellekään?
Juha
Itkosen toinen romaani on kiihkeä tarina kahden sukupolven
toteutuneista ja toteutumattomista unelmista ja näiden unelmien
hinnasta. Romaani musiikista. Romaani rakkaudesta. Romaani musiikista
rakkautena."
Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän oli yllättävä. En ollut kuullut kirjasta enkä edes kirjailijasta aiemmin, mutta kirjan nimen ja takakannen tekstin perusteella tartuin tähän kirjastossa, ja päätin ottaa teoksen lomalukemiseksi.
Teoksen alku herätti mielenkiinnon, mutta pian iski myös tylsyys. En ole niin kiinnostunut musiikista, ja tuntui, että etenkin teoksen alkupuolella jauhettiin liikaa musiikista, josta kirjailija kieltämättä tuntui tietävän paljon. Joskus sadan sivun jälkeen kiinnostuin tarinasta taas enemmän, ja luin kirjaa vauhdilla eteenpäin. Kirjan kerrontatapa on paikoin hieman erikoinen, mutta omalla tavallaan pidettävä.
Oudon ja yllättävän teoksesta teki tarinan loppupuoli: Antti Salokosken osalta suurin osa tapahtumista olikin pelkkää kuvitelmaa. Lukiessani olin kuvitellut kaiken todeksi, siksi ratkaisu yllätti ja hämmensi.
Antin tarinaa enemmän pidin Suvin äidin, Leenan, tarinasta. Se tuntui todemmalta.
Kirjaa lukiessa oli myös hauska tunnistaa Antin pohdinnat Milan Kunderan tutusta Einmal ist keinmal -ajatuksesta, joka oli esillä Olemisen sietämättömässä keveydessä.
Arviointi: 3+/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti